Riverside – Love, Fear and the Time Machine

Edellisessä jaksossa puolalaiset tunnelmaprogeilijat vaihtoivat hevin esiheviin ja kikkailun rokkailuun. Kauneusleikkaus suoritettiin kriittisessä vaiheessa, kun vanhassa alkoi olla vara pahempi. Vivahteikkaiden bändien yksinkertaisesti täytyy uudistua pysyäkseen elossa, ja Riverside todella teki niin. Nyt se tekee saman uudelleen.

Kyse ei ole uusien alueiden valtauksesta, vaan ennestään tuttujen uudelleenjärjestelystä. Materiaali ajelehtii ikonisten kevyiden elementtien ja viimeaikaisen 70-lukulaisuuden välillä. Varsinainen ärhäkkyys on kuitenkin poistettu muutamaa riffitiuskaisua lukuun ottamatta. Näissä kohdissa vilahtaa myös suoranainen metallisuus pikanttina taaksekatsantona, ja kuritetaanpa niitä tahtilajejakin miedosti leikkisänä muisteluna. Päällepäisimmäksi teemaksi on valittu popahtavuus, akustisuus ja puoliakustisuus, jotka loivat onnellisesti trippailevia faneja jo debyytillä.

Startti on kankea. Kaksi ensimmäistä biisiä ovat kevyessä menevyydessään ja toisaalta keskinkertaisuudessaan ilmapalloja, joiden kaasu loppuu nopeasti. #Addicted saa kuitenkin vihiä juonesta hennolla, vetten päällä kulkevalla kitaranäppäilyllään ja Mariusz Dudan täydentävällä laululla. Laatu pidetään vaihtelevan tasoisesti korkealla levyn loppuun asti. Saturate Me tanssii aikansa rikkaalla kitara-kosketin-vuorovaikutuksella, kunnes vaihtuu Dudan ja synan vastustamattomaan maalauksellisuuteen. Time Travellers on silkkaa akustisuuden ja – jälleen kerran – Dudan taikaa, kerraten osaltaan yhtyeeseen rakastumisen parametreja. Laulajabasistin parhaat suoritukset ovat johdettavissa melko selkeästi tiettyihin musiikillisiin valintoihin.

Valitettavasti Love, Fear and the Time Machine jäi kitaristiperustaja Piotr Grudzińskin viimeiseksi tällä maailmantasolla. Joudumme siis aikaistamaan hänen muodostumistaan yhdeksi progressiivisen rockin legendoista. Vai oliko hän legenda jo aloittaessaan? Riverside on luonut kuusi upeaa kokonaisuutta, joista tarkastelijasta riippuen ainakin osa lukeutuu aikojen parhaisiin. Ilman Piotrin panosta ne eivät olisi syntyneet. Uutuus on laadukas ja surullisen asianmukaisesti sovitettu hyvästijättö. Tämä ei kuitenkaan ole bändin loppu, sillä lisää on tulossa. Yksi jäi joen varteen, yhä muut jatkavat.

Arvosana: 8½

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s