Scandinavian Music Group – Baabel

Kolmen ensimmäisen, laimeahkon levyn jälkeen jokin tartutti SMG:iin musiikillisen raivotaudin, joka ei vain ota talttuakseen. Plakkarissa on jo toinen, kaikkea muuta kuin laimea trilogia, jota seurasivat kolmannen eri tavalla laimentamattomat pohjapiirrokset. Baabel on pahaenteinen nimi uudelle rakennelmalle, mutta sisällöstään päätellen tätä hanketta ei kusta muulla kuin tahallisella termiitillä tukipalkkeihin. Ei paniikkia, eihän?

Terminal 2:n tavoin kitara- ja bassoefektit sekä koskettimet tuovat mieleen kolmen vuosikymmenen takaisen valokuva-albumin, jota kenenkään ei pitäisi joutua näkemään mistään hinnasta. Paitsi jos sen kannessa lukee SMG, luonnollisesti. Tällä kertaa viitteitä vielä vanhempaan aikaan on karsittu, ja materiaali on saostunut laaja-alaisesta post-punk-trippailusta kiinteäksi, Paul Simonin ja The Policen kalibroimaksi bilemasiinaksi. Myös viimeisetkin rippeet maaseudun raukeudesta ovat suodattuneet pois. Erityistä kiitosta nostattaa rumpu-basso-ryhmän töykeä ja tanakka kipparointi, joka kannattelee räikeästi meikattua äänimaailmaa ja toisaalta läpikuultavaa akustisuutta. Tähän vielä ynnätään Kokkosen siskosten tuikkiva tarinointi, joka tekisi korvan puhkaisustakin mieluisaa kuunneltavaa.

Alku on hidas. Nimikappale tarjoaa pirteää aerobicia, joka ei kuitenkaan vielä kannusta osallistumaan, ja Frank & Clairen hartaus on tyylikästä mutta hieman tylsää. Mutta kun ilotulitus viimein alkaa, se alkaa. Jättiläisen tasapaino jämeryydessä ja rentoudessa sanelee sen, miltä kasari-Yesin olisi pitänyt kuulostaa. Tyhjälle taivaalle on sininen SMG-hetki, jossa akustista balladia aksentoidaan öljyisellä synteettisyydellä. Sido tiukempaanSuurin rakkaus ja Jos olen rehellinen ovat tappovarmoja matontamppaajia, varsinkin ensimmäinen kohtalokkailla vokaaleillaan ja kertosäkeensä hillittömillä efektirytmityksillä. Ikaroksen (jälleen vainoharhaisen ennakoiva nimi) tanssahtelu kääritään funk-vaippaan Tuomon sävykkäällä taustalaululla. 7. kerros päättää levyn nykyaikaisemmalla synapopilla väännettyine vokaalisampleineen. Oikeissa käsissä kevyillä eväillä syntyy kokonaisuus, joka on raskas kaikesta.

Tälläkin kertaa SMG jatkaa kuulijoidensa yllättämistä ja itsensä ylittämistä. Kolmannen osan tapahtumista voi muodostaa käsityksen ja samalla ei juuri mitään. Sen tiedän, että tämäkin arvio meni rakastuneen lässytykseksi, joka vertautuu sulan marsipaanin alaspakottamiseen ja ylösvapauttamiseen. Mutta minä olen rakastunut.

Arvosana: 9

Scandinavian Music Group Top 5:

1. Missä olet Laila? (2007)

Ensimmäinen täyskäännös oli täyslaaki folkia, countrya, elokuvallista orkestraatiota ja ennenkuulumatonta herkkyyttä, joka sai keräämään hampaita lattialta ja fanittamaan yhtyettä, josta oli kuvitellut tienneensä kaiken.

Arvosana: 9+

2. Manner (2011)

Tästä arvioon. Arvosana on noussut melkoisesti sitten viime näkemän, eikö?

Arvosana: 9+

3. Baabel (2015)

Juuri luit.

Arvosana: 9

4. Terminal 2 (2014)

Tästä arvioon.

Arvosana: 9-

5. Palatkaa Pariisiin! (2009)

Tarjosi lisää Lailan hurmahenkeä pienemmällä mutta edelleen vavisuttavalla teholla.

Arvosana: 9-

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s