Steven Wilson – Hand. Cannot. Erase.

HCE-finalcoverNykyprogen varmistunut legenda toimii siltana vanhan ja uuden välillä, hyvässä ja pahassa. Klassikkolevyjen surround-miksausten lisäksi kaksi edellistä soololevyä yhdisteli Porcupine Treetä, brittiprogen suurimpia nimiä ja omia arvaamattomia aivoituksia. Mellotronin ja fuusion katkuiset kehitelmät toimivat kuitenkin enimmäkseen hauskoina tekstuureina, kun taas Wilsonin perinteiset synkistelyt ja herkistelyt lukeutuivat uran kauneimpiin. Uutuus korjaa tämän epätasaisen dualismin kuin paatoksella kaivattu putkimies.

3 Years Older-aloitus luistelee Yesin, Genesiksen, Rushin ja Flower Kingsin radoilla ärhäkällä bassottelullaan, taipuisalla kitaroinnillaan, raskaasti leijuvalla mellotronillaan ja fuusiorumputulellaan. Kun nyt väkisin nimiä heitellään, voisi lisäksi pidättelemättömän piano-osuuden samaistaa Emerson, Lake & Palmeriin. Wilsonin tuoman akustisuuden ja elektronisuuden myötä käsillä on tuttu uusvanha resepti, joka kuitenkin soi ennenkuulumattomalla voimalla ja vaivattomuudella. Tällä kertaa langan päästä on saatu varma ote, joka ei karkaa. Home Invasion kurvaa akselilla metalliporcupinenytkytys-rhodespervoilu-kingcrimsonvokaalit-altsuporcupineväliosa-ihanaskymovessidewaystunnelmakertsi, joten menoa ja vilskettä piisaa. Itsessään kappale jää hieman muun levyn varjoon mutta säilyttää kiinnostavuutensa. Tästä huomaamatta jatkava Regret #9-instrumentaali sen sijaan lataa komean analogisyna-kitara-soolon, joka päätetään pianon ja banjon kauniilla vuoropuhelulla. Kolmas rillutteluralli, Ancestral-eepos, alkaa verkkaisella ja perinteisellä tummuudella muuttuen jonkinasteiseksi taidepunkiksi. Ylevään alkuosaan verrattuna räyhäriffittely tuntuu kuivalta ja keskimääräiseltä, mutta onneksi taustalle on lisätty suoritusta parantavaa stemmakitarointia.

Tälläkin tuotoksella suuremman huomion vievät kuitenkin keveämmät elementit ja uutuutena Ninet Tayebin vokaalit. Nimibiisi on voimakasta ja tyylikkäästi rytmitettyä power popia, jota luukuttaessa kykenee kuvittelemaan Volkswagenin kurvaamassa triumfaalisesti aurinkoisella taajamasillalla. Auton sijaan kaikki ryntäävät luonnollisesti ostamaan tämän levyn. Transience ja Happy Returns ovat taattua pehmo-Wilsonia, jota olemme rakastaneet vuosikaudet. Israelilainen Tayeb tähdittää Perfect Lifea, Routinea ja hetken myös mainittua eeposta. Ensiksi mainitussa osuus jää vielä kerronnalliseksi puheeksi, kappaleen muuten keskittyessä otsikon mantramaiseen laulamiseen elektronisella taustalla. Tämä toisteisuus tekee numerosta aavistuksen väkinäisen joskin silti miellyttävän myötälurituksen. Keskimmäinen duettoballadi on laulajattaren tähtihetki ensimmäisestä, pianon säestyksellä lauletusta melodiasta korkealentoiseen finaaliin. Ja levyn paras raita. Eeposbiisin lauluosuus on lyhyt mutta vaikuttavin osa myrkyttyneessä melankoliassaan. Kaiken kaikkiaan säväyttävä lisä Wilsonin yksinäiseen viserrykseen.

On perin harvinaista tehdä albumi kuten Hand. Cannot. Erase. aikana, jolloin kaikki on keksitty ja urahaarukka lasketaan vuosikymmeninä. Keveämpi puoli on edelleen bravuuri ja ennen kaikkea oma juttu, mutta sama maisema voi pitää sisällään useita pienempiä ja helkutin paljon kääntämättömiä kiviä. Steven Wilson löytää niitä paremmin kuin kovin moni muu.

Arvosana: 9+

Steven Wilson Top 5:

1. Porcupine Tree: Fear of a Blank Planet (2007)

Pääbändin yllättävän myöhäisessä vaiheessa ilmestynyt mestariteos, jossa metallinen ilmaisu, kylmä elektronisuus, vavahduttavat jouset ja lohtuisat suvannot puristuivat ahdistuneessa korvienvälisessä paineessa virheettömäksi timantiksi.

Arvosana: 10

2. Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. (2015)

Tämä arvio.

Arvosana: 9+

3. Porcupine Tree: Stupid Dream (1999)

Alternative-kauden hienoin osoitus, jossa kärkevä riffittely roihuaa sulaakseen levollisen levottomiin kosketinunikudoksiin.

Arvosana: 9

4. Porcupine Tree: Deadwing (2005)

Suoraviivainen ja luotettava metallikauden levytys, jonka kappaleet rullaavat kitkatta ääripäästä toiseen.

Arvosana: 9-

5. Porcupine Tree: Signify (1996)

Psykedeelisen kauden ja alternative-kauden välimuoto, joka piti jalat maassa mutta kädet edelleen kosmisten pyörteiden ohjaamina, muodostaen liitelevän ja liikuttavan hybridin.

Arvosana: 9-

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s