Mors Principium Est – Dawn of the 5th Era

Porilainen MPE aloitti rehellisen skandinaavisena melodeath-tekijänä, mutta jo toisella The Unborn-levyllä akanat varistettiin rohkeasti hevonhornaan. Koneellisesti rytmitetty death metal-paahto yhdistettiin ohjelmointeihin ja sinfonisuuteen, joita vielä siveltiin ajoittaisilla puhtailla naisvokaaleilla. Värikäs ja samalla kolkko paketti inspiroi kappalemateriaalin, jonka tasolle ei ole sittemmin ylletty.

Jatkossa kaikenlaiset koristelut ovat siirtyneet tasaisesti yhä taaemmas, mutta robottinivelistä ja korostetusta dramatiikasta ei ole tingitty vähääkään. Bändin edelleen tunnistaa loputtomasta pellosta oudon värisenä mutta niin kutsuvana tähkänä. Ja painopisteen siirtäminen riffeihin on pikemminkin vain kannustettavaa toimintaa. Silti täysosumien puute kahdella edeltäjällä pakottaa miettimään, ovatko tilpehöörit vain se juttu tämän porukan kohdalla. Pääsäveltäjien vaihdos voitaneen jättää pois yhtälöstä, sillä vaikka edellinen lätkä oli senastisista heikoin, sisälsi se pari A-luokan pesuohjelmaa. Dawn of the 5th Eran vaikutus on siinä mielessä positiivinen, että se asettaa käyrän takaisin varovaiseen nousuun.

Uutukainen on jälleen hippusen hillitympi eksoottisilta elementeiltään, ja bändille tyypilliset äärimetalliset tulvahuiput ovat tasaantuneet. Samalla kuitenkin materiaali on laadullisesti koherentimpaa. Jonkinasteista uudistumistakin löytyy, kun We Are the Sleep siirtyy pianolla säestetystä mätöstä fallosta ehostavaan heavy-liidiin. Samaa perseilyä tarjoaa I Am War, joskaan ei yhtä hedelmällisesti. Mielikuvat palautuvat debyytin siloposkisiin karkeloihin. Toisaalla Monster in Me sisältää kertosäkeessään tyylikkään koneloopin, jonka kulkua ei kuitenkaan ole aivan tappiin saakka mietitty. Wrath of Indran kertsiharmonia taiteilee yhtyeen simppeliydellä olemalla perkeleen hyvä. Mutta vaikka täytematskua on vähemmän, ei sen puutteesta saa edelleenkään reklamaatiota muodostettua. Etenkin The Forsaken-lopettaja on puoliballadimaisuudessaan puisevahko. Silti hienovarainen optimismi valaisee kuuntelukokemusta, ja levy kallistuu markkinoiden osaavampaan päähän.

Kuten alussa, MPE tarjoaa palvelunsa rehellisenä, mutta tällä kertaa kokonaan omilla asetuksillaan. Sen kellokoneistomaisissa säkeistöriffeissä ja dramaattisuudessa on jotain vastustamatonta, mikä loihtii kuvan antiikin Kreikan arkaaisen kauden patsaista: yksinkertainen, sopusuhtainen, hievahtamaton, peruuttamaton. Potentiaali on ilmeinen mutta lunastamaton.

Arvosana: 8

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s