Scar Symmetry – The Singularity (Phase 1 – Neo Humanity)

Ruotsin Avestasta tervehtivä Scar Symmetry on edelleen voimatekijä melodeath-ympäristössä, mutta sen kyky luoda innostavia ja voimistavia kokonaisuuksia ei ole enää pätenyt kolmen ensimmäisen jälkeen. Alkuperäiskitaristi Jonas Kjellgren ei tarjoa sävellysavujaan uutuudella, joka on konseptitrilogian ensimmäinen osa, joten lähtökohtaisesti on kiinnostavaa kuulla, mitä poskelle läsähtää.

The Shape of Things to Come-intro lanseeraa levylle jonkin sortin pääteeman, jonka korni semiakustinen sävelkulku ei käynnistä tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla. Neohumanin myyntipuhe on huomattavasti vetävämpi tarjoten yli kahdeksan minuuttia laadukasta melodeathia, heavya ja progressiivisuutta. Parhaimmistoon se ei lukeudu, sillä sen kertosäe tuntuu pikemminkin todella hyvältä sillalta kertosäkeeseen, minkä lisäksi tasatahdin käyttö rytmillisenä tehokeinona alkaa jo hieman turhauttaa. Albumin onneksi tuota matontamppausta kuullaan vain kahdella raidalla. Kosketinsovitusten etevä hyödyntäminen ja kauniisti alleviivaavat stemmalaulut tuovat kunniamaininnan.

Aloituksen ja päätöseepoksen väliin sijoittuvat kappaleet sisältävät mieltäylentäviä koukkuja, mutta kriittisiin kohtiin niitä ei ole riittänyt. Siten levyn varsinainen runko jää kelvolliseksi onttoudeksi, ikään kuin katsoisi elokuvan alku- ja loppukohtauksen ensimmäisestä kerrasta viisastuneena. Arviota varten vähäisempiä osia joutui toki kuluttamaan enemmän. Viihtyisämmäksi urakan tekivät esimerkiksi Cryonic Harvestin kohtalokas harmoniointi ja Neuromancersin lennokas pianosilta, unohtamatta ensiksi mainitun lopettavaa, aksentuaalisesti kauniin ruotsalaista ja “juonta eteenpäin vievää” narratiivia.

Vokalistireformin lisäksi huomionarvoista kahdessa edellislevyssä oli polveilevan ja mahtipontisen biisin puuttuminen. Nyt asia on korjattu kaksinkertaisesti, kun aloittajan lisäksi toistimesta räjähtää 10 minuutin paremmalle puolelle venyvä Technocalyptic Cybergeddon. Tai räjähtää sitten, kun olemme hämmentyneet Digster-soittolistalta eksyneestä 4/4-biitistä. Mors Principium Estin pojat tekivät saman härskimmin aikoinaan, mutta on tämäkin varsin hupaisaa harhaanjohdatusta. Teos läiskäisee pöydälle kekseliään ja hyräiltävän kortin toisensa jälkeen, raottaen Devin Townsendin ja Dimmu Borgirin oppaita ääripäiden dramaattisesta ja poukkoilevasta yhdistelystä. Ja loppusuoralla mainittu pääteema osoittautuukin mehukkaaksi pienen sointunikkaroinnin ansiosta! Aivan Holographic Universen fokusoituneeseen hunajaan ei ylletä, mutta kyllä tästä melodia-riffi-kimppakivasta saa olla ylpeä. Tähän loppuun on vielä mukava mainita, että vokalistit Roberth Karlsson ja Lars Palmqvist tilittävät tähän saakka parhaat suorituksensa, ja Christian Älvestamia on jälleen hieman vähemmän ikävä.

Toiveiden vastaisesti Scar Symmetryn takka ei syttynyt ilmiliekkeihin konseptin tuoman tuohen myötä. Yhdellä hyvällä ja toisella erittäin hyvällä klapilla saa kuitenkin aikaiseksi paljon lämpöä. Mutta tämä mökki ei tarvitse enempää häkää vaan hiiltyneet jäännökset. Toisikohan Imperiumin Vastaisku?

Arvosana: 7½

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s