Casualties of Cool – Casualties of Cool

Ikituottelias kanukki Devin Townsend perusti erillisen kokoonpanon tämän sooloviritelmän julkaisemiseksi. Casualties of Cool koostuu maestron lisäksi kanadalaislaulaja Ché Aimee Dorvalista. Vaikka HevyDevyn liukuhihna saattaa sen seitsemää julkaisua päivänvaloon, ei edelleenkään tarvitse pelätä vanhan toistoa.

Townsendin kotimaan cajun-perintöä esiteltiin pieninä määrinä jo Synchestra-, Ki- ja Ghost-levyillä, mutta nyt tätä omalaatuista karkkia on luvassa reilun 70 minuutin verran. Sammakot aloittavat kutusinfoniansa Louisianan rämeillä, keinutuoli laulaa kuistilla ja bändi laukaisee kantrin, folkin ja bluesin sekaisen ulosantinsa. Paketti on luonnollisesti sidottu Townsendin kosketin- ja ambient-tavaramerkeillä. Ki-levyllä samoissa merkeissä laulanut Dorval hoitaa suurimman osan vokaaleista, ja kokonaiskuva soi samaan aikaan swengaavana ja raukean harmonisena. Kaipasta tutun Morgan Ågrenin vispilöinti vaihtelee junakompista hitaampaan tahditukseen. The Bridge-lopetus vaihtaa tunnelman heimomaiseen kuoropaatokseen, joka hiljenee Puren puhallintranssiin.

Townsend osoittaa jälleen suvereenin taituruutensa ainesten yhdistelyssä, ja levy on pullollaan kuuloa imartelevia säveliä. Ne eivät kuitenkaan riitä muodostamaan kappaleista niitä henkeäsalpaavia kokonaisuuksia, jotka poikkeuksellinen estetiikka olisi ansainnut. Deathscopen kohdalla myös mainittu junatahti alkaa sutia paikallaan, mitä puolenvälin hilpeä blues-soolo ei pelasta. Raidan jälkimmäinen puolisko onkin sitten kummia ääniä, joille toki löytyy kohderyhmänsä Townsendin ambient-haaran ystävistä. Daddy ja Flight nousevat helminä, joiden laatu jakautuu päästä toiseen.

Miellyttävän juurevana ja taatun innovatiivisena CoC rikastuttaa Townsendin palettia jälleen uudella värillä. Välityömäisyys estää sitä kuitenkaan olemasta uusi värikäs sulka. Ympäröivässä värittömyydessä tämä ei tosin merkitse mitään.

Arvosana: 8

Devin Townsend Top 5:

1. Devin Townsend – Terria (2001)

Herran pääteos sävellyksellisessä tyrmistyttävyydessään ja sovituksillaan, jotka leijuvat kuin vesi raikkaassa ilmakehässä ja toisaalta laskevat raskaina saderyöppyinä maahan.

Arvosana: 9½

2. Devin Townsend Project – Deconstruction (2011)

Filharmonisen orkesterin ja kuoron vahvistama raivotautinen konsepti, jossa äärimetallinen majesteettisuus, lohdullinen kauneus ja eksistentiaalisen perinpohjainen naurettavuus sullotaan samaan häkkiin.

Arvosana: 9+

3. Strapping Young Lad – Alien (2005)

Maaninen ja harvinaisen tarttuva avaruusooppera – jolla ei ole mitään tekemistä avaruuden kanssa – jonka voittamaton groove ja innovatiivisuus mm. naiskuoron ja kellopelin käytössä nostivat yhtyeen täysin tuntemattomalle tasolle.

Arvosana: 9

4. Devin Townsend Project – Addicted (2009)

Pohjimmiltaan perinteinen Devin-levytys, jonka painotus häpeilemättömään hittikaavaan ja Anneke van Giersbergenin vokaaleihin tekee siitä yhden katalogin hauskimmista.

Arvosana: 9

5. The Devin Townsend Band – Synchestra (2006)

Tunnelmakirjoltaan rikas maailmanlevy, jonka parhaat numerot lukeutuvat suureellisimpiin tyyppinäytteisiin Townsendin hyvällä tavalla tukkoisista äänivalleista.

Arvosana: 8½

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s