Truckfighters – Universe

Probably the best band in the world.

Näin kuuluu länsinaapurin stoner-yksikön mainoslause. Leikkimielinen uho ei ole vailla perustelua, siitä kertovat harvinaisen maukkaat levytykset ja laajalti suitsutettu livekunto. Truckfightersilla on kyky piristää rock/heavy-pörinäänsä murskaavuudella, herkkyydellä, massiivisuudella, lennokkuudella ja viimeistelevällä ripauksella arvaamattomuutta. Onko kaikki tämä saatu kompressoitua Universelle sloganin oikeuttamiseksi?

Ei aivan. Neloskiekko on Mania-edeltäjälle kuin Phi mestarilliselle Gravity X-debyytille: innovaation jälkeen seuraa kierrätys. Tässä ei tietenkään ole valittamista, jos riffit ja melodiat vievät mielen toisaalle. Phi palveli tätä tarkoitusta riittävästi ollakseen nautittavaa aavikkokruisailua. Niin tekee myös Universe, mutta vähän hilkulla jo ollaan. Se tehostaa entisestään Manialla kukoistanutta suurieleisyyttä, mutta koska priimasäveliä kuullaan verrattain vähän tällä kierroksella, jää lopputulos kankeahkoksi. Yksi tuoreudenpilkahdus koetaan Kentin poppilakeuksilla käyvässä Prophetissa, joka toimivuudestaan huolimatta jää julmasti edellislevyn grunge-perversion varjoon. Ilmassa on myös suoranaista arvattavuutta, sillä Dream Salen kertosäe on käytännössä The New Highin yksinkertaistettu ja huonompi versio. Kelvollinen kipale sinänsä, mutta kyllä parempaan pitäisi yltää vuosien odottelun jälkeen. Oudosti alle kahteen minuuttiin terminoitu, kiva mutta tarpeeton Convention muodostaa edellämainitun kanssa valitettavan aukon. Ei-toivottua arvaamattomuutta.

Suureksi helpotukseksi kaksi levyn kolmesta järkäleraidasta edustaa kärkeä. Chairmanin pääriffi on kiitettävän tyly, ja pohjasokeriksi säästetään kokonaisuuden todellinen pelastaja, Mastodont. Jos allekirjoittanut huomaa toistamiseen hoilaavansa typerästi kertsin vokaalilinjaa, ei ole vaikea kuvitella tilannetta elävänä. Tämä teos luotiin keikkojen, kiertueiden ja maailmojen päättäjäksi. Vaikka sen akustista loppua ei ole vaikea ennakoida – päättyiväthän kahden edellisenkin levyn eeposnumerot siten – liikuttaa se silti aistikkuudellaan ja hienojakoisuudellaan. Myös pääteeman sovituksen vaihtuminen rauhallisesta loppupään riehahuudatukseen ansaitsee kiitoksen.

Periruotsalainen pullistelu on mittasuhteiltaan tasoa, jossa sen täyttämiseen vaaditaan kadehdittavia urotekoja. Rekka on toki lastattu täyteen räjähteitä, mutta osa paljastuu suutareiksi. Tämä ei tietenkään pysäytä bändiä, joka osaa loihtia kumiankastakin tappokoneen lavalla. Ja kaikki ovat muutenkin pleksit. Ongelma hoidettu.

Arvosana: 8

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s