Darkane – The Sinister supremacy

Helsingborgista heiluttava Darkane tajusi varhain teekupposensa maistuvan äkkiväärälle thrash-melodeath-koktailille. Toinen mehevä tavaramerkki ovat käheää huutoa, kuoloa ja omalaatuisia melodioita sisällyttävät vokaalit, joiden ohjesääntöä tähänastiset kolme laulajaa ovat noudattaneet vakuuttavasti. Yksi heistä on debyytillä tuhoa luonut Lawrence Mackrory, joka on palannut viimeisimmälle hyvin tuloksin.

Kaikki elementit ovat tutuilla paikoillaan, eikä syytä asioiden muuttamiselle ole nähty. Runttua, vahvoja melodioita ja draamaa löytyy koko sijoituksen edestä, mutta probleema on sama kuin edellisellä Demonic artilla: tuotantoketjun jalostusvaihe on unohtunut. Sisäiset innovaatiot ja sovitusten suuri vaihtelevuus, jotka tekivät Expanding senses- ja Layers of lies-merkkipaaluista niin tuoreita, olisivat voineet virkistää tämänkin levyn sävellyksiä kuuluvasti. Nyt tehdään enemmänkin laadukasta pohjatyötä, jota täplittävät muutama hitti ja saman verran huteja. Ajoittaiset sinfoniset osat, jotka nekin ovat repertuaarin vanhoja tuttuja, kajahtavat jälleen pariin otteeseen, mutta niiden vaiva on sama kuin ennen: kappaleisiin fuusioituina nättejä tehosteita, erillisinä raitoina irrallisia ja väkinäisiä.

The Decline summaa nätisti bändin elinkaaren tarjoamalla jousia, raastoa, kiemuraa ja kertosäkeen huumaa. Balalaikakin siellä taitaa somistaa, asiantuntevampi voi vahvistaa tai kieltää. Kun puhutaan sovituksista, merkittävä osa paatoksesta koskee luonnollisesti rumpujumala Peter Wildoeria, jonka raajoista odottaa aina syntyvän kultaa ja hopiaa pinnoille osuessaan. Toivottua saadaan harvoin mutta maittavasti, kuten parhaan raidan In the absence of painin virveli-basari-vuoropuhelu ilmoittaa. Myös muuten keskikastiset Humanity defined ja Collapse of illusions nauttivat tavallista viriilimmästä bänditoiminnasta. Loppupäässä By darkness designed kaahaa hyvällä perusvireellä ja Existence is just a state of mindin leadit kutoutuvat poikkeuksellisesti. Sitten debyytin Mackrorysta on kehkeytynyt moniosaava mikin pahoinpitelijä, ja etenkin puhtaiden osien karhea kimeys luo tervetullutta erottuvuutta.

Hetket, jolloin nykyinen Darkane yllättää, ovat laskettavissa muutamalla sormella, mutta oikeaan suuntaan ollaan matkalla. Materiaali on parempaa kuin edeltäjällä ja lievästi kummastuttanut tuotanto on fiksattu entiseen muhevuuteensa. Nyt vain jätetään ne lääkkeet vetämättä, niin saadaan entisenlaista yhdeltä Ruotsin metallimonarkeista.

Arvosana: 8

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s