Leprous – Coal

leprous_-_coal_coverKuin Bob Dylanin taustabändi kohoaa Norjan Leprous oman mestarinsa, Ihsahnin, varjoista itsenäiseen loistokkuuteen. Arvaamaton avant-gardistinen progemetalli on parasta lajissaan, ja selkeää näyttöä bändi antoi Tall Poppy Syndrome-debyytillään, mutta eheyttämistä tarvittiin. Bilateral korjasi asentoa tarttuvuudellaan ja syvyydellään, jotka muodostivat maittavan pohjan Coalin omille eksperimentaatioille.

Leprousin toimikehys mahdollistaa joustavuudessaan miltei rajattomat kokeilut, mutta bändi käyttää viisaasti ja huolellisesti kahmimiaan löydöksiä. Coal ei pursua tavaraa kuin mielenvikaisen hamstraajan olohuone, vaan syventää maltillisesti vanhaa omaisuuttaan, lisäten huipulle pari uutuuttaan kiiltävää esinettä. Metallisuus on jälleen hitusen pienentynyt, jotta tilaa saataisiin noille uusille tehokeinoille. Suurimmaksi osaksi luotetaan perusosaamiseen, mutta se ajaa seesteisempää, katkerankitkerää katsomusta. Melodiat ja sovitukset ovat usein kuivahkoja, aivan kuten levyn kivihiiltynyt teema. Edellislevyn kattavuuden jälkeen ratkaisu olisi tuhoontuomittu, ellei musiikki olisi näin osaavissa käsissä. FoeChronic ja nimikappale peräänkuuluttavat tätä säästämistä karsimatta vähääkään myytistä.

Tuoreuden puolesta bändi vie popahtavan siipensä uusiin lukemiin, kun Einar Solberg lataa kauneimman falsettinsa The Cloakiin. Laulusuoritus ja sen tyylikäs säestys, etenkin kuorokoskettimet, niittaavat kappaleen vuoden upeimpiin. The Valleyn The Mars volta/Muse-jolkottelusta olisi saanut vastaavanlaisen yllättäjän, jos säveliä olisi hinkattu piirun viehkommiksi. Se sisältää myös hiukan päämäärättömästi polkevaa tunnelmointia, joka on myös kahden seuraavan raidan ongelma ja levyn ainoa karikko. Melko pieni karikko. Metallipuutoksesta kouristeleville pläjäistään Contaminate Me, jonka perustykitystä sävytetään djentin koukeroilla sekä Ihsahnin korinoilla, jotka raapivat kuulotaulua hiilivärien tavoin. Lopussa tasainen viiva räjähtää silkaksi mustaksi sotkuksi, jota täytyy vielä säestää viimeisiään kirkuvalla viululla. Soldberg on bändin huomiotakiinnittävin tähti, mutta yhtäläisesti kaikkien jäsenten ainutlaatuinen kuvitus luo elämyksen, joka on Coal.

Entisestään hioutunut soitanta ja säveltaju synnyttävät teoksen, joka tummanpuhuttelevuudessaan vie Leprousin tarinaa vauhkoontuneen hevon tavoin eteenpäin. Taidetta priimassaan.

Arvosana: 9

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s