Cult of Luna – Vertikal

40307700

Ruotsalainen metalli on brändäyksen kultajuhlaa. Tämä näkyi etenkin Meshuggahin vuosia odotetulla uutuudella, joka ylläpiti enigmaattista auraa kylmällä koruttomuudellaan ja uudistumiskyvyllään. Sama kuvio toistuu Cult of Lunan Vertikalilla, jota kaivattiin miltei viisi vuotta.

Jokaisella levyllä yhtyeen post-metalli on läpikäynyt jännittäviä metamorfooseja, jotka ovat muovanneet tuotannosta yksilökeskeisen. Tällaisille tapauksille on usein luonteenomaista, että jossain vaiheessa ilmestyy se suuri yhdistäjä, joka kerää kaikki kokeilut saman katon alle. Vertikal osuu kuvailuun ja muistaa samalla jatkaa ylväästi eteenpäin. Se hyödyntää teemassaan 1920-luvun Metropolis-elokuvaa, mikä kuuluu syntetisaattorileadien laajempana käyttönä. Mielleyhtymät vaihtelevat krautrockin ja kasarileffoista tuttujen äänialojen välillä, ja kolkko dystopiointi vertautuu kahden ensimmäisen levyn vastaaviin aiheisiin. Lohdullisena kontrastina pehmentävät Salvationin ja Somewhere along the highwayn post-rock-helmeilyt ja puhtaat vokaalit. Eternal kingdomilta on tarttunut mukaan ajoittaista jouhevuutta ja leikkimielisyyttä.

Vertikalilla tarttuvuus ja haastavuus kättelevät tiukemmin kuin koskaan. Vajaa 19-minuuttinen Vicarious redemption käy läpi futuristisen dronetuksen, shoegaze-kitaroinnin, metallijuntan, discon ja hurmoksellisen loppuvyörytyksen. The Sweep jatkaa dronebileitä osoittaen, että pelkällä huudolla ja syntikalla homman saa toimimaan, kunnes Synchronicityn kuiva riffi pohjustaa iskevää teollisuus-doomia pitchatuilla koskettimilla. Levyn kliimaksina koetaan In awe of, jonka Mogwaimainen kitara-syna-valli nostaa korkealle aerosolien mustaamalle taivaalle. Tehoa lisäävät entisestään raivokkaat vokaalit ja murjova riffi, jotka palauttavat mieleen debyyttilevyn alkukantaisuuden. Aikomuksena oli kehua Klas Rydbergin huutoa, joka kuulostaa paremmalta kuin koskaan, kunnes ilmeni ettei mies vaikuta enää koko bändissä. Kiitos siis laulaville kitaristeille. Passing through päättää rauhallisesti, toistaen puhtaalla laululla hienon pääteeman, jota kuullaan läpi kokonaisuuden. Ainoa lievä lasku on Mute departure, jonka koukut eivät aiheuta samanlaista impaktia kuin muut.

Tasapainoinen rikkaus on Vertikalin pääteesi. Siinä yhdistyvät harmonisesti raskassoutuinen sludge, post-punk-verkoston estetiikka ja syvä koneellisuus. Pitkä tauko levyttämisestä ja kiertämisestä maksaa itsensä takaisin, sillä uutuus kilpailee debyytin riffijuhlan kanssa parhaan albumin tittelistä. Vertikaalinen nousu, kieltämättä.

Arvosana: 9½

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s