Devin Townsend project – Epicloud

Moni on luultavasti kuullut erään neurokirurgin sangen erikoisesta matkasta, jonka hän teki aivokuorensa toimintojen raksuttaessa pyöreää nollaa. Vastaan tulivat niinsanotusti taivaalliset ilot, joita ilmensivät mm. kirkkaat ja lentävät olennot, joiden laulanta lävisti kaiken, sekä lukemattomissa eri väreissä välkehtivät perhoslaumat. Oppaana matkalla toimi tuntematon ja eteerinen naishenkilö, joka välitti ylimaallista rakkauden viestiä.

Parhaimmillaan Devin Townsendin Epicloud synnyttää tällaisen mielikuvan. Lähtökohtaisesti se esittelee Addicted-levyn teeman uudelleen, suurimman osan materiaalista kiitäessä ilokaasun täytteisenä triumfina. Tällä kertaa kaikki on entistä helpommin lähestyttävää, ja taustalle on hankittu gospel-kuoro sekä jousi-, torvi-, ja puhallinsovituksia riemua elävöittämään. Pääkohtainen eksoottinen elementti on tietenkin Anneke van Giersbergen, joka on palannut ihastuttamaan lauluosuuksillaan. Lisäksi energisyyden vastapainona on kuultavissa pienoista viipyilevyyttä Ki- ja Ghost-levyjen merkeissä. Runkona toimivat perinteisesti Townsendin koskettimista ja kitaroista koostama äänivalli ja vokaalit.

Levyn yleinen tunnelma esitellään saman tien introssa, jossa kuoro pauhaa harmonisesti mutta jokseenkin mielenkiinnottomasti. Korjaus saapuu heti perään, kun True north avautuu van Giersbergenin sykähdyttävällä melodialinjalla, jota Townsendin äänirykmentti saapuu vahvistamaan. Muilta osin kappale jää kuitenkin tasapaksuksi maneerien toistamiseksi. Samainen ongelma koskee osittain loppulevyäkin, kun Addictedin ja muun tuotannon saavutuksia pyritään uusimaan. Melodiaratkaisut ovat usein kunnianhimottomia, ja pahimmillaan sorrutaan laiskoihin ja ryöstöviljeltyihin sävelkulkuihin. Addicted, jonka tekemistä inspiroi Nickelback, kykeni valjastamaan vaarallisen imelän pop-kehyksen nerokkuutensa pauloihin, vaan Epicloud liikahtaa jo sinänsä toimivan mutta kasvottoman kulutusmusiikin puolelle. Save our now kuulostaa hipsterifestivaalin laadullisen häntäpään tarjonnalta. Sävellysten puutteiden vuoksi van Giersbergeninkään läsnäolo ei vastaa sitä, mitä oli lupa odottaa; vertaukseksi sopii vaikkapa Addictedin Hyperdrive-versiointi. Ketjureaktio leviää edelleen muihin tehosteina toimiviin sovituksiin, joiden tarkoitus tuntuu pitkälti lyhyen köyden jatkamiselta.

Onneksi matkaan sisältyy myös sävelmiä, joiden päälle voi leimata kultaisen Devy-sertifikaatin. Physicist-levyltä tuttu Kingdom on saanut uudet vaatteet paremman tuotannon ja kunnollisten lauluresurssien myötä. Grace yhdistää vaikuttavasti raivokkaat tuplabasarit ja kuoron, jonka voima resonoi typerryttävästi kehon halki. Kokonaisuuden päättää Angel, joka huojuu tuudittavasti kitarakuviollaan ja kertosäkeellään.

Kaikkien suosikkikanukin laboratorio puksuttaa sen verran taajaan, että on realistista olettaa välitöitä aineellistuvan tuon tuosta. Tälläkin hetkellä horisontissa siintää ainakin kaksi uutta julkaisua, joista vähintään toisen soisi kutkuttavan Townsendin parempia hermopäätteitä. Yksi asia on kuitenkin lähes poikkeuksetta varma: emme voi kylliksi aavistaa, mitä saamme vastaamme seuraavaksi.

Arvosana: 8-

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s