Beirut – The Rip tide

Maailmanmusiikkiyhtye Beirut syntyi Uusi-Meksikolaisen Zach Condonin intohimosta matkailuun ja uusien asioiden kokemiseen. Sanoitusten liikkuessa eri puolilla musiikillinen ydin on pysynyt Balkan-popissa, johon ukulele on tuonut palasen Hawaiin suunnalta. Päälle on vielä lisätty terve teelusikallinen elektronisia vaikutteita. Gulag Orkestar-debyytti oli viihdyttävä yhdistelmä erilaisuutta ja indieromantiikkaa, joskin se pysyi pinnalla lähinnä kuriositeettiarvonsa ja instrumentaatioidensa avulla. The Flying Club Cup oli kappaleorientoituneempi ja monipuolisempi, tuoden Condonin lauluntekijätaidot kunnolla esiin.

The Rip Tide jatkaa kappalerakenteiden selkeyttämistä karsien kuitenkin monipuolisuudessa ja erilaisten soitinten määrässä. Sitä vastoin vaskipuhallinarsenaalia on kasvatettu, mutta nämäkin osuudet ovat keskitetympiä eksoottisen virtauksen sijaan. Selkeyttäminen kuuluu eheämmissä rytmeissä, jotka on usein toteutettu rumpusetillä yksinkertaisempien perkussiovälineiden sijaan, ja kepeämmän tuntuisissa laulumelodioissa. Tuloksena on mahtipontinen pop-levy, joka hohkaa kuitenkin vahvaa omaleimaisuutta. Mitä tulee elektronisiin piirteisiin, olen tyytyväinen, ettei March of the Zapotec/Holland-ep:n kokeiluja ole jatkettu pidemmälle, sillä ne eivät istuneet Beirutin konseptiin. Pitkäsoitto jatkaa edeltäjiensä viehkeällä casio-linjalla, joka luo särmikkään sillan nykyaikaan. Itse kappaleista puhuttaessa selkeä pop-linja luo entisestään paineita kykyyn kirjoittaa laatua. Toisaalta tämä myös tuo Condonin melankolisen äänen paremmin esiin. Tehtävästä on suoriuduttu kelvollisesti, mikä kärjistyy nyky-Beirutia parhaiten ilmentävissä Santa FessaGoshenissa ja nimibiisissä. Väljähtäneempääkin materiaalia on eksynyt sekaan, mistä kertovat Payne’s Bayn outo suunnanvaihdos ja turhan tavanomaiset The Peacock ja Port of Call.

The Rip Tidella mustalaiskaravaani on siirtynyt maantieltä isoille lavoille, vaalien kuitenkin menneisyyttään muutamalla perinteisellä numerolla. Missä muodossa tai millä laatutasolla ollaankin, matkaaminen ei tule päättymään.

Arvosana: 8

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s