The Devin Townsend project-sarja

Kutsumuksen ohella musiikki toimii äärimmäisenä terapiana maailman siisteimmälle kanukille Devin Townsendille. On siis toiminut suurena palveluna meille kuuntelijoille, että häneltä on löytynyt sen seitsemää palapeliä psyykestään vuosien varrella. Juna ei osoita hidastumisen merkkejä, sillä tämän vuoden aikana ilmestyvän Epicloudin tekeminen oli hyvässä vauhdissa, kun katsastettava levynelikko oli saatu julkaistua kokonaisuudessaan. The Devin Townsend project-sarjasta ei terapia parane, sillä se käsittää lukuisia tapoja manifestoida mieltään, kuten itsehillintää, euforiaa, rentoutumista ja totaalista romahtamista. Miksei ottaa kuulijakin mukaan istuntoon?

Ki

Sarjan aloittava Ki edustaa lähtökohdiltaan kiinnostavinta antia, sillä se yhdistää pestattujen juurimuusikoiden tuomat jazz-, blues- ja rock ‘n’ roll-vaikutteet Townsendin eteeriseen ja ambientmaiseen tyyliin. Tällä kertaa tosin tunnusomainen giganttinen äänivalli puuttuu. Mielenkiintoa lisää monessa kappaleessa myös pidätetyn raivon vaikutelma, jota syvennetään kitaroiden yleisellä säröttömyydellä.

Tämä uniikki lähestyminen olisi voinut tehdä levystä sarjan parhaan, mutta biisit eivät onnistu viemään tavoitetta loppuun. Suurimmaksi osaksi sävellykset eivät sisällä sitä näppäryyttä ja intuitiota, jotka määrittävät katalogin maineikkaimpia julkaisuja. Raidat, kuten Lady Hellen ja Deamon league, ovat löysänkin puoleisia. Vierasmuusikoiden osuutta soittoannissa olisi myös voinut kasvattaa, sillä etenkin rummut ja naislaulu tukevat miellyttävän lennokkaasti napakkaa kitarointia. Väkevimmillään tunnelma on kauniissa Coastissa, roisissa Disruptrissa, aistikkaassa Ain’t never gonna win-välisoitossa ja rockabillyn voimalla suksivassa Trainfiressa. Ironisesti vain viimeksi mainitulla nainen on mukana.

Ki on hieman välityömäinen mutta toisaalta yksi erottuvimmista Townsendin töistä, eikä olisi väärin sisällyttää paria otetta Best of-kokoelmaan.

Arvosana: 8

Addicted

Addicted petraa huomattavasti biisinkirjoituksessa, ja tällä kertaa Townsend-soundi ajetaan riemukkaan pop-filtterin läpi. Kappaleet kiitävät mieltä ylentävän radioveisun tavoin, ja Anneke van Giersbergenin laulu nostaa kierroksia vielä muutamalla.

Paria tasaisempaa rallia lukuun ottamatta levyä hallitsee todellinen hittikimara, joka osoittaa Townsendin ylivertaisuuden sopivalle uralle päästessään. Erottuvimpia yksityiskohtia ovat uusi, van Giersbergenin laulama ja hyperboostattu versio Hyperdrivesta sekä optimismillaan sulattava Ih-Ah!, joka on kenties Townsendin helpoiten lähestyttävä biisi koskaan.

Van Giersbergen palaa ihastuttamaan meitä Epicloudilla, jota on ennakkoon kuvailtu muun muassa simppeliksi. Uusia suuntia on tavoiteltava, mutta hyvin toteutettu Addicted 2 ei pahoittaisi mieltä lainkaan. Se piristäisi suuresti, mikä on teeman tarkoituskin.

Arvosana: 9

Deconstruction

Prahan filharmonisen orkesterin partituurivihko on käännetty aukeamalle, jonka otsikossa lukee “The Mighty masturbator”. Kyseessä ei voi olla muun kuin Devin Townsendin levyn nauhoitukset. Mainittu numero ja nimikappale tullaan muistamaan teoksina, joissa taiteilija ylitti itsensä kaikenlaisilta kannoilta.

Deconstruction lähtee etenemään maltillisesti vaalien Townsendin metallisempia perinteitä. Orkesteri ja kuoro tukevat hienovaraisesti ja ilman yliampumista, tehden materiaalista jo tässä vaiheessa diskografian suureellisinta ja dramaattisinta. Hiljalleen mukaan hiipii ajatus, ettei tämä kaikki tule päättymään erityisen miellyttävissä merkeissä. Lopulta saavutetaan piste, jossa koko olemassaolo kyseenalaistuu ja universumin silkka järjettömyys selkeytyy. Taistelu on epätoivoista ja kiirastuli korventaa, kunnes lopussa seisoo puhdistuminen. Levyn päättyessä niin kuulija kuin tarinan henkilö on käynyt läpi jotain… mielenkiintoista. Odottamattomien räikeyksien, kuten intergalaktisen sosiaalisen tapahtuman, havainnollistavan sirkusjohdannon ja vaudevillesekoilun lisäksi kuullaan ylevää musiikkia, jota koristavat nimekkäät vierailijat. Mitä tulee tiettyihin aineenvaihdunnallisiin äänitehosteisiin, ne voi kuitata vaikkapa avoimella mielellä.

Vierasesiintyjät eivät varasta show’ta, vaan tehostavat “normaalimpia” osia. Eniten lopputulokseen vaikuttavat Between the buried and me:n, Gojiran ja The Dillinger escape planin messuajat. Strapping young ladia jäljittelevistä ja jopa ylittävistä rumpusuorituksista vastaa Scarven ja Soilworkin Dirk Verbeuren, joka äityy välillä hämmentävän leikkisäksi. Juhlahumun keskeltä kappaleet Pandemic ja Poltergeist erottuvat rutiininomaisuudellaan, jolloin kaahaus vie tilaa hengittämiseltä, mutta kelpo paloja ovat nekin.

Tarttuva, toimiva ja innovatiivinen, näistä aineksista on HevyDevy-julkaisu tehty, ja Deconstruction omaksuu tämän bisnesmallin täydellisesti. Nautitaan elämän sudenkuopissa.

Arvosana: 9+

Ghost

Eksistentiaalisen helvetin jälkeen on aika kylpeä vastalöydetyn rauhan virrassa, mikä Ghost on. Puhaltimet, kosmiset äänet, rauhallinen näppäily ja harmoninen laulanta solisevat sopukoissa, ja uusi elämä on löydetty vanhan tilalle.

Ambientmaisen rakenteen omaava Ghost nautitaan enemmän yhtenä värikkäänä virtauksena kuin biiseinä. Se täyttää teemansa saneleman tehtävän, mutta kappalemateriaalina se ei ole niin kunnianhimoinen kuin voisi kenties odottaa. Parhaissa kohdissa se kuitenkin osoittaa, miksi musiikki ja lepo ovat niin oivallisia asioita yhdistää. Jumalallisia säveliä ja kantrimaista poljentoa yhdistävä nimibiisi on yksi Townsendin priimaluomuksista, Blackberry jatkaa samalla reseptillä onnistuneesti, As you were rakentaa hypnoottisesti ja Texada kohottaa äänimaailmallaan ilmakehän halki ja ylitse. Jälleen kerran naislaululla on olennainen rooli taikojen tekemisessä, ja on toivottavaa, että tämä perinne jatkuu.

Ghost on vankka kokonaisuus, jonka voima pursuaa välillä yli äyräiden, päättäen sarjan tyydyttävästi ja tuudittavasti.

Arvosana: 8+

Hieman yllätyksettömästi Deconstruction on The Devin Townsend projectin paras levy, mutta kaikki osat muodostavat yhdessä syväluotaavan matkan artistin mielen historiaan. Tunneteemat ovat universaaleja ja samaistuttavia, joten kuluttamisen lisäksi levyt ovat sopivia välineitä itsensä kanavoimiseen. Tämä on nykyaikaista ääniviihdettä parhaimmillaan.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s