Panic! at the disco – Vices & Virtues

Amerikkalaista Panic! at the discoa on yhtä helppo vihata kuin kirkkoa homoillan jälkeen. Yhtyeen edelliset levyt ovat suorastaan pursuneet teennäisyyttä ja yliyrittämistä moulin rouge-trance-emopoppeineen ja 60-luvun apinointeineen. Kuitenkin, jos kykeni jatkamaan raivostuttavan huutomerkin ja laulaja Brendon Urien kajaalien ohi, alta paljastui myös hyviä biisejä. Niin hyviä, että ne saivat minut punastumaan ja miettimään, olenkohan sittenkin niitä poikia.

Tulin paljastaneeksi jo liikaa, joten siirrytään arvioon. Nyt bändi on taas täällä kolmannen pitkäsoittonsa voimin, tosin puolet jäsenistöstään menettäneenä. Erityisempää hätää ei kuitenkaan ole, sillä Vices & virtues sisältää jälleen totuttua toimivuutta ja tarttuvuutta, joskaan ei koko kestonsa ajan. Edellisen levyn “aikuistumisen” jälkeen bändi on palannut takaisin ensimmäisen levynsä tunnelmiin, teatraaliseen ja väritettyyn poprockiin. Tällä kertaa tyyliä on saatu jalostettua niin, että irralliset epäolennaisuudet ovat karsiutuneet pois tai sulautuneet kappalerakenteisiin. Kappaleet soivat luontevasti ja tyylitajuisesti, ja voidaan puhua vilpittömästä aikuistumisesta ja kokemuksesta. Albumin käynnistää upeasti The Ballad of Mona Lisa, joka pistää saman tien luulot pois epäilijöiltä. Let’s kill tonight jatkaa samalla teholla ja seuraavakin raita onnistuu ylläpitämään energiaa, mutta sitten sukelletaan muutaman fillerin pariin. Ready to go (get out of my mind) jopa hiukan rikkoo hienoa tunnelmaa kuluneella electroindie-tamppauksellaan. Edellisen levyn folkrock-menoa muistuttava Always palauttaa laadun, joka laskee uudelleen vasta lopetusbiisissä, joka paisuttelusta huolimatta ei onnistu terästämään. Täytebiisitkin onnistuvat kuitenkin hetkittäin innostamaan, mistä kiitos menee Urien enkelimäisille vokaaleille, jotka pitkälti kannattelevat biisejä. Suuri tekijä on myös rikas äänimaailma, joka sisältää valtaisasti erilaisia sävyjä vaudevillesta elektroniseen.

Vices & virtuesilla Panic! at the disco kuulostaa sataprosenttisesti itseltään, ja voidaan lopultakin puhua varauksetta omasta jutusta. Oletan, että positiivinen kehitys jatkuu, ja kun vielä saadaan enemmän toimivia kappaleita, ei minun tarvitse enää peitellä punastumistani.

Arvosana: 7½

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s