CMX – Iäti

Yksi suomalaisen rockin ja progen peruskivistä on vuosien saatossa laatinut lukuisia ikimuistoisia lauluja, joiden lomassa monen taideteollisen korkeakoulun opiskelijan jälkikasvu on saanut alkunsa. Välillä taas bändi on pukannut ulos kokonaisuuksia 70-lukulaisen suuruudenhulluuden nimissä. Keulahahmo A.W. Yrjänän moninaisen työn lisäksi arvostan yhtyeen kotisivujen Kysy-osiota, joka on pelastanut muutaman krapulapäiväni.

Mielipiteitä jakaneen scifi-eepoksen, Talvikuninkaan, jälkeen CMX muutti suuntaa mutkattomalla ja riisutulla Iäti-albumilla. Tällaisia levyjä määrittää se kinkkinen juttu, että jos sävellykset eivät ole tarpeeksi toimivia, se kuuluu suoraan ja armotta. Ongelmasta kärsi osittain esimerkiksi Jarkko Martikaisen Toivo, jossa oli kuultavissa vain mies ja hänen kitaransa. Tässä tapauksessa soittaa bändi ilman erilaisia kokeiluja, joista se on tullut osaltaan tunnetuksi.

Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun CMX tekee yksinkertaisen levyn. Plakkarissa ovat seesteinen Vainajala ja meluisasti rokkaava Isohaara, jotka tarjosivat tukun iskeviä rock-paloja. Nytkin homma toimii, mutta ei lähimainkaan samalla intensiteetillä. Laaja tunteiden kirjo, joka syntyi edellä mainittujen kuuntelemisesta, ei ole läsnä. Paikoin Iäti tuntuu jopa väsyneeltä ja elämäänsä kyllästyneeltä. Tämä on harmillista, sillä levylle on ruuvattu upean kuulas ja selkeä äänimaailma, joka miellyttää kuuloelimiä. Kun soundiin yhdistetään levyn kirkkaimmat hetket, saadaan edelleen varsin laadukasta antia. Tätä ovat räväkkä Kappaleina, rauhallisen helmeilevä Auringon Kultainen Kaupunki, avarasointinen Linnunrata ja suuryllätys Manisola. Viimeksi mainittu on todellinen valonpilkahdus erilaisuudellaan, jonka luovat Tuomas Peipon tulinen rumputyöskentely ja mukavan arvaamaton kertosäe. Peipon korkealaatuinen osaaminen kuuluu niihin CMX:n vakioihin, jotka eivät muutu koskaan. Toinen erilaisuutta tavoitteleva kappale on Kuoleman Kulkumies, mutta se ei sisällä samanlaista yllätysmomenttia muodostaakseen kaksikon.

Vaikka ei aivan onnistukaan, Iäti on silti tunnistettava luku CMX:n diskografiassa. Sen ominaisuudet tekevät siitä yksilön, mutta biisinkirjoitus vain ontuu tällä kertaa. Silti se on huomattavasti persoonallisempi tuotos kuin vaikkapa muutama vuosi takaperin julkaistu Pedot. Seuraava levy tuo uudet kujeet, ja kunhan kappaleet toimivat alusta loppuun, voimme todeta jälleen varauksetta CMX:n olevan lyhenne laadusta.

Arvosana: 7+

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s