Viikate – Petäjäveräjät

Kukat kukkivat ja linnut lirkuttavat, vaan Kouvolan Viikate on myös paikalla muistuttamassa, että muutaman kuukauden päästä on jälleen talvi. Kaarlen ja kumppaneiden rautalankajuntta on ensisijainen mielentuskien tulkki, mutta vuosien vieriessä tilaa on yhä enemmän vienyt monipuolisuus ja tarttuvuus. Doomin kaltainen masennusmessu on jo melko etäällä, mutta olennainen eli suomalainen iskelmäsydän on tiukasti tallella.

Petäjäveräjät noudattaa kehityskäyrää soiden kuulaimpana ja heleimpänä Viikatteena tähän asti. Käytännössä tämä kuuluu Kaarlen laulussa, joka on puhtaampaa, voimakkaampaa ja melodisempaa. Klassinen, studiotekniikalla peitetty ääni on entistä pienemmässä roolissa, mutta kahtiajako on vain hyvä tässä vaiheessa. Jos osaa kerran laulaa menettelevästi, miksei näyttää sitä? Aloitusraita Tähdet varjelkoon tarttuu saman tien kansanlaulumaisella lähestymisellään, nimibiisi on Kaarlea kauneimmillaan ja Itkijänainen vaihtuu murjomisesta notkeaan vokaalimaalailuun. Muulla osastolla Työmies on koukuttava ja hieman kalevalamainen tarinakappale, jonka tapaiset Viikate on aina hallinnut, ja Taivas kielletty sulkee kokonaisuuden vahvasti ja tyydyttävästi.

Väleissä soi rutiininomaisempia paloja, jotka tarjoavat maukkaan leivän ilman voita ja muita lisukkeita. Se on kivi-iskelmää kärsii identiteettikriisistä tukevan merkkipaalun puuttumisen johdosta, minkä lisäksi sen riffit tuovat kummasti mieleen Marraskuu-levyt. Tämänkertainen Motörhead-henkinen ralli, Sysiässä-esisingle, antaa tuttuun tapaan väärän kuvan levystä kaavamaisuudellaan, huolimatta komeasta tuplakitara-c-osasta. Kaitselmuksen kertosäe on mielenkiintoinen vokaaleiltaan, mutta viimeisin silaus jää väliin – jälleen kerran huolimatta nätistä tuplakitaroinnista. Ongelmallisinta on kuitenkin näiden kappaleiden sijoittuminen kokonaisuudessa; vahvan aloituksen jälkeen lasketaan vähemmän vahvaan putkeen, sitten otetaan pieni rohkaisutujaus uuteen laskuun. Lopussa päästään kunnolla käyntiin, mutta digitaalisten latausten ajallakin on perusteellinen rohmaisu suositeltavaa.

Kouvola puski kovatasoisen julkaisun luomansa mytologian kustannuksella. Alakulo ei pure enää yhtä katkerasti ja kivuliaasti, mutta onneksi kyseistä tunnetta ei tarvitse kokea huonon musiikin johdosta.

Arvosana: 8½

About these ads
This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s